HAAVEILUA

Tässä on se mistä minä haaveilen..
Vanhasta oikeasta pohjalaistalosta.

Fammuni siellä asustelee, ja toivottavasti vielä pitkään. Se on ihminen joka on ollut mun elämässä aina sellainen turvasatama. Fammulle on aina voinut puhua ihan mistä vain. Ilot ja surut ja on voinut luottaa siihen että se ei kerro kenellekkään.
Mutta sitten josku... piiitkän pitkän ajan päästä haluaisin tehdä tästä paikasta perheelleni kodin.  Ja vaalia edellisen sukupolven kädentyötä. On tilaa missä temmeltää..
Omat vanhempani asuvat ihan vieressä tai voisi sanoa että ihan samassa pihassa ja veljeni toisella puolee tietä. Muistan sen kun pienenä oli itsellä turvallinen olo, kun aina oli joku joka katsoi vähän perään vaikka olivatkin vain siinä naapurissa.
Ja sen tunteen haluan myös omalle lapselleni tarjota.

Työn määrä kyllä tosin vähän hirvittää. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla.
Mutta toisaalta mulla on kyllä se vika että mulle kaikki nyt ja heti. Mutta on ihanaa kun saa haaveilla ja suunnitella miten siellä sitten joskus laittaisi. Talohan itsessään kyllä ihan asuttavassa kunnossa. Mutta silti sitä haluu laittaa kaiken oman maun ja mielen mukaan..
Niin ja sitten siinä pihapiirissä on niitä ulkorakennuksia... Niistä saa kehitettyä vaikka ja mitä. Ihanaa olisi saada siihen jotain omaa yritys toimintaa.. Pieni sisustuskauppa! No ainahan saa tosiaan haaveilla. Tarvis vaan sen rahan kasvaa puussa.
(Kuvat ovat viime talvelta, täällä ei tosiaankaan ole noin paljoa lunta.)

Lempi kirjoja & Lehtiä
Näitä tulee kyllä iltaisin selattua kyllä hyvinkin ahkerasti.
Ja taas kerran haaveiltua.. Mutta vasta sen jälkeen kun Oliver on lähtenyt nukkumatin kanssa reissuun. Meillä ei nimittäin saa lukea mitään muuta kuin hänen omia kirjoja. Tällä hetkellä suosikki on pupu tupuna.. No se on mun vanha kirja ja kyllä se on mustakin ihan hyvä.

Lapsuuden Ystävä pisti eilen viestiä että haluanko hänen poikansa pieneksi jääneitä vaatteita Oliverille.

NO ILMAN MUUTA!

Vaatelähetys toimitettiin heti samana iltana äitini luokse. Ja voi että mikä aarre pussi! Aivan ihana talvitakki (mikä on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa mutta oikeanlaista ei ole vielä löytynyt), ja vielä toinenkin takki kyläilyjä varten. Ja paaaljon muuta.

Mutta mikä parasta siellä oli Valtran traktori collari asu. Voi sitä riemua mikä siitä syntyi. Että voiko pieni mies tulla niin onnelliseksi vaatteista. Kyllä voi kunhan ne on oikean laisia =)
Meinasi aivan äidillä tulla tippa silmään.
Että suuri kiitos rakas ystävä!!!



Mummu ja Oliver



Tänä iltana meidän pikku kylässä vietetään joulun avajaisia. Toivottavasti tuuli vähän rauhoittuu että puistossa tarkenee olla. Ja huomenna meille tulee pikku kuusi. Mahtaakohan tonttu käydä...

Mukavaa ensinmäistä adventtia

Petra

Fiilistelyjä..

Täällä on satanut kaunis kerros lunta.

Fiilistellään, katsellaan leijailevia lumihiutaleita ja kuunnellaan hyvää musaa, Oliver ottaa muutaman tanssiaskeleen. Ei voi muuta kuin hymyillä...

Täällä on taas tapahtunut yhtäsun toista. Toissa  perjantaina postilaatikkoon tupsahti aivan ihana kirja, Kaarnasydän ja Sammalkranssi. Se on aivan ihana teos, sitä on joka ilta pakko vähän selata sohvan nurkassa. Ihania askartelu ideoita, ihania reseptejä. Kirjaa kun selaa niin melkein voi jo suussaan maistaa, aivan kuin tuoksutkin leijailisi nenään asti.

Kirjan ohjeen mukaan valmistinkin jo isänpäiväksi kakun muokkasin sitä vain vähän enemmän suklaisemmaksi. Eli kaakaojauhetta pohjaan ja suklaa kuorrutus päälle ja valkosuklaalla kuuset koristeeksi.

Ja oli kuulemma hyvää Veli Kultakin otti oikein kaksi palaa joka ei yleensä syö kakkua ollenkaan. Kysyy aina et eikö oo pullaa..

No se isänpäivä ei oikein meillä menny ihan putkeen. Oliverin kanssa kun herättiin niin iskä olikin jo karannut pupu metsälle. et eipä iskä saanut aamiaista sänkyyn. No kun isi ei kerran ollu kotona niin syötiin sit aamupuro nopsaan ja vaatteet päälle. Valmistettiin kunnon miehiset leivät paistetulla munalla ja termokseen oikeeta sukll kaakaota. Eväät ja lahjat reppuun ja pikku ukko pulkan kyytiin ja niin me lähdettiin herättämään muffia. No sehän oli sitten jo herännyt joka yleensä nukkuu kovinkin kauvan. Mutta ei se mitään kovin iloiseksi se ainakin tuli kun pulkalla pihaan karautettiin.

Mun osalta isänpäivä ei kyllä oikein hyvin sujunut. Kylpyhuoneeseen mennessäni potkaisin varpaani "jonnekkin?" , Aivan rusahti! Illalla se oli jo ihan musta. Maanantai aamuna sitten mietin että pitäisikö sitä mennä näyttämään oikein lääkäriin. Päätin sitten soittaa ja sainkin sitten melkein heti ajan vastaanotolle ja sieltä sitten röntkeniin..  Lääkäri sitten tarkasti kuvat ja onnitteli!?  Poikki se on ja kuvasta jo uskoin itsekkin.
No kyllähän se särkikin ja edelleen. Hoidoksi määrättiin särkylääkettä, teippiä ja puukengät... ja eikun takaisin töihin.
Ihanuus sitten jatkui illalla sohvassa Oliverin kanssa halaillessa oli taas silmälasit kahdessa osassa. Kaksi puupäätä kun lyödään yhteen niin ei siitä hyvää jälkeä tuu..

Niin on meillä kyllä vietetty tässä muitakin juhla päiviä. Meillä olineljäs kihlapäivä, iines täytti viisi vuotta mikä pahasti pääsi unohtumaan. No asia onneksi huomattiin heti seuraavana päivänä. Leivoin oikein suklaa muffinsseja marianne ja winernougat täytteellä ja päälle vanilja tuorejuustoa. No samallahan vietettiin mun 22V päiviä. Ihania lahjoja ja valtavasti kukkia =)

JOULU
Aika kuluu taas niin mahdottoman nopeasti. Tuntuu ettei oikein mukana meinaa pysyä. Työpaikan pikkujoulutkin oli jo viikonloppuna. Nekin jäi sitten väliin ;(  kun on toi varvas poikki ja jalkaan menee puukengät tai isot talvikengät..
Viikonloppuna oli sit myös Kristiinassa Joulun avajaiset. Pikasesti siinä sitten käytiin kaupungilla, kovasti oli vain vähän väkeä liikkeellä. Iltapäivällä sitten mentiin uudestaan Oliverin kanssa kun mannerheimin lastensuojeluliitto järjesti Brahella jouluriehan ja sen päätteeksi oli torilla vielä ilotulituskin. Rakas ystäväni Marika lapsineen oli meidän kanssa siellä.
Oli vissiin Oliverille liian hurjaa menoa kun ei suostunut olemaan kuin sylissä ja raketitki pisti aivan pelottamaan. No kyllä niitä sitten lopuksi jo uskalsi vähän salaa katsella.

Tähän aikaan vuodesta todella tarvitsee valoa. Olenkin jo vähän ripustellut jouluvaloja. Ihan vain pikku riikisen.. Ja tonttujakin on tupsahdellu hyllyn reunoille kurkkimaan.
Joululahjatkin on jo aika hyvässä mallissa mutta paljon on vielä tehtävää =)

Viirejä ehdin viikonloppuna muutamat ommella.

Mukavaa viikon alkua kaikille.

Petra

SYYS TERVEHDYS...

Jäi tämäkin homma vähän kesken.. Eka innostuin ihan hirmuisesti, ideoita oli vaikka millä mitalla. Mutta sitten se lopahti ihan niinkuin kaikki muutkin asiat nykyään...

Mä olen jotenkin jumissa... Poljen paikoillani.. ihan niinkuin yhden blogin Emilia. Olen kans märehtinyt ja murehtinut asioita, joille en voi yksinkertaisesti enään mitään. Oon käyttänyt energiani turhaan pähkäilyyn ja odottanut jotakin ihmettä. Energian mitä on työpäivän jälkeen jäljellä voisi vaikka käyttää kaappien siivoomiseen, sen valtavan pykkivuoren silittämiseen (edelleen on etelän loman jälkeen kesä vaattetkin silittämättä..).  no sitten kun alan siivoamaan jotain kohtaa niin samalla sekoitan toista. Kun mistään ei malta luopua, ja lisää vain haluaa... Mikä oravan pyörä...

No ollanhan me touhuttu koko syksy kaikenlaista. Käytiin lomalla Kreikassa. Eihän sekään tietysti menny ihan putkeen.. Oliver sairastui heti toisena päivänä... Mutta siinähän on hyvä syy palata sinne uudestaan  =)

Mutta onneahan on se että kohta on JOULU! Meillä on ihan vahingossa hiipiny ihan pikkuisen vain jotain joulu juttuja kaapin kätköistä esiin.. hihii =) Rakas aviomieheni sanoi kullan murullemme että nyt se sitten alkaa.. äiti sekoo jouluun! Mitähän se sellainen mahtaakaan tarkoittaa.

ONNEKSI ON VIIKONLOPPU  Ja vapaata... Meillä on ollu kiva viikonloppu ystävä vuosien takaa kävi eilen kyläilemässä lapsukaistensa kassa. Oli kiva nähdä miten pojat oli kasvanu. Kun sitä ei niin huomaa tästä omasta lapsesta, kun se kasvaa ja kehittyy niin salaa joka päivä. Onneksi niin. Illalla pokkesi serkku perheensä kanssa. Ja nyt odotellaan Oliverin kummitätiä tänne =)

Mukavia syys iltoja!!!