sunnuntai 18. joulukuuta 2011

4 Adventti

Ei voi muuta sanoa kuin huh huh.. Mitään ihmeellistä ei olla saatu viikonlopun aikana aikaiseksi.
Mutta kovasti on ollut touhua monenmoista.

Ollaan nukuttu pitkään ja lötkötelty. Paitsi että mä olen ollut töissä joka päivä, mutta onneksi lyhyitä työpäiviä. Ollut "purkamassa" pahimmat ruuhka huiput..

Niin meillä on ollut ne Fammun 85 v syntymäpäivät. Isän sisko ruotsista oli täällä miehensä kanssa. Ja kyllä Oliverilla on ollut kivaa se on saanut huhtoa sydämmensä kyllyydestä. Ja uni on tullut iltaisin hyvin =) Ja niin on mullakin ollu kivaa ja on nukuttanut. Kunpa voisi useammin nähdä!

Eilen illalla oltiin kirkossa porukalla kuuntelemassa neljän kuoron joululaulu esityksiä. Kyllä oli ihanaa!
Oliver käyttäyty koko puolitoista tuntia niin kauniisti että kyllä äiti sai olla ylpeä. 

Tänä aamuna oltiin kullan ja Oliverin kanssa kuusi metsässä.
Eikä edes varkaissa =)
Vähän toispuoleinen mutta pieni ja nätti. Oliver oli nopeana koristelemassa kaikki punaiset koristeet kahteen alaoksaan, niin että oksat oli ihan maassa kiinni. Mutta sitten yhdessä tuumin osa siirrettiin ja osan oli pakko jäädä alas...

Nyt ei ole enään pitkä aika Jouluun. Tai nyttenhän se joulu on! Aaton jälkeen voin oikeastaan ottaa jo kaiken muun jouluun liittyvän pois paitsi valot.
 Ensi viikolla pitäisi vielä ehtiä vaasaan sellainen pika kierros. Ja mitään en ole jouluksi leiponut kuin piparit ja ne saa riittää. Ostetaan paljon suklaata ja nautitaan siitä.
Niin ja joulukortitkin on postittamatta. En aio ottaa mistään stressiä... Nyt ainakin tuntuu hyvin rennolta. Katotaan nyt sitten parin päivän jälkeen.


Veljeltäni =))

Niin no sattui täällä kyllä eilen yks "episodi"...

Kirkon jälkeen lähdettiin äidin luo syömään koko porukka ja mulla oli tietenkin puhelin mukana... Kirkossa otin sillä kuvia ja laitoin takin taskuun kun lähdettiin. Enkä muista sitä käyttäneeni sen jälkeen. Tapana on kyllä se aina laittaa jonnekkin keittiön pöydälle... Kun lähdettiin sitten kotiin niin en nähnyt sitä sitten missään ja ajattelin että kai se taskussa on.. Kotona sitä sitten aloin ettimään ja sitä ei ole missään taskussa ei laukussa ei autossa ei siis missään... No Paul soittaa äidille että onko se siellä. (Ja sehän oli tietenkin äänettömällä kun oltiin siellä kirkossa oltu)No ei ole. Mä lähden takaisin äidin luo sitä etsimään no ei sitä ole.. Ei sisällä ei pihalla. Ja luntakin oli satanu jo niin että maa oli ihan valkoisena. No ei muuta kuin kirkolle katteleen parkkipaikalle ja sinne missä oltiin kävelty et jos siihen edes valo syttyisi vielä kun siihen soittaa. No ei sitä löydy.. Tulin kotiin ja aloin parkuun hysteerisenä että kiva kiva siinä meni se puhelin ja pahinta oli se että se kapistus ei oo edes maksettu että kiva maksaa sellaista mitä ei ole enään edes olemassa. No päätin sit vielä yrittää kysyä että oliko veljeni nähnyt sitä sinä iltana? Ja niin se onnellisena ilmoittaa että joo hän on laittanut sen äidin laatikkoon keittiössä!!! Kyllä otti aivoon!!! Mulle tuli niin helpottunu olo että en enää muista et huusinko mä sille. Mutta sille raukalle on tainnu moni huutaa tänään.
Ja sit kun mä olin töissä niin se oli hakenu sen puhelimen mulle kotiin ja tuonu vielä kukkiakin.
No eipä taida mun puhelimeen enään koskea =))

En oo sulle vihainen! (en jaksa, oon vaan onnellinen et se löyty ja se on vaaaan silti puhelin mutta silti..)



ja nyt mä meen nukkuun että jaksan taas aamulla töihin!!


Petra


2 kommenttia:

  1. No olipa hyvä, että puhelin löytyi...tyttäreltäni kerran varastettiin ja siinä olikin hommaa, kun kaikki kavereiden puhelinnumerot olivat siinä, eikä niitä nykyisin enää mieleensä paina, kun koneella ovat...☺

    VastaaPoista
  2. No oli joo. Ja kun sinne puhelimeen nykyään saa niin paljon muutakin muistii. Mutta nyt jo naurattaa koko juttu.

    VastaaPoista