perjantai 26. marraskuuta 2010

HAAVEILUA

Tässä on se mistä minä haaveilen..
Vanhasta oikeasta pohjalaistalosta.



Fammuni siellä asustelee, ja toivottavasti vielä pitkään. Se on ihminen joka on ollut mun elämässä aina sellainen turvasatama. Fammulle on aina voinut puhua ihan mistä vain. Ilot ja surut ja on voinut luottaa siihen että se ei kerro kenellekkään.
Mutta sitten josku... piiitkän pitkän ajan päästä haluaisin tehdä tästä paikasta perheelleni kodin.  Ja vaalia edellisen sukupolven kädentyötä. On tilaa missä temmeltää..
Omat vanhempani asuvat ihan vieressä tai voisi sanoa että ihan samassa pihassa ja veljeni toisella puolee tietä. Muistan sen kun pienenä oli itsellä turvallinen olo, kun aina oli joku joka katsoi vähän perään vaikka olivatkin vain siinä naapurissa.
Ja sen tunteen haluan myös omalle lapselleni tarjota.

Työn määrä kyllä tosin vähän hirvittää. Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla.
Mutta toisaalta mulla on kyllä se vika että mulle kaikki nyt ja heti. Mutta on ihanaa kun saa haaveilla ja suunnitella miten siellä sitten joskus laittaisi. Talohan itsessään kyllä ihan asuttavassa kunnossa. Mutta silti sitä haluu laittaa kaiken oman maun ja mielen mukaan..
Niin ja sitten siinä pihapiirissä on niitä ulkorakennuksia... Niistä saa kehitettyä vaikka ja mitä. Ihanaa olisi saada siihen jotain omaa yritys toimintaa.. Pieni sisustuskauppa! No ainahan saa tosiaan haaveilla. Tarvis vaan sen rahan kasvaa puussa.
(Kuvat ovat viime talvelta, täällä ei tosiaankaan ole noin paljoa lunta.)

Lempi kirjoja & Lehtiä
Näitä tulee kyllä iltaisin selattua kyllä hyvinkin ahkerasti.
Ja taas kerran haaveiltua.. Mutta vasta sen jälkeen kun Oliver on lähtenyt nukkumatin kanssa reissuun. Meillä ei nimittäin saa lukea mitään muuta kuin hänen omia kirjoja. Tällä hetkellä suosikki on pupu tupuna.. No se on mun vanha kirja ja kyllä se on mustakin ihan hyvä.


Lapsuuden Ystävä pisti eilen viestiä että haluanko hänen poikansa pieneksi jääneitä vaatteita Oliverille.
NO ILMAN MUUTA!
Vaatelähetys toimitettiin heti samana iltana äitini luokse. Ja voi että mikä aarre pussi! Aivan ihana talvitakki (mikä on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa mutta oikeanlaista ei ole vielä löytynyt), ja vielä toinenkin takki kyläilyjä varten. Ja paaaljon muuta.
Mutta mikä parasta siellä oli Valtran traktori collari asu. Voi sitä riemua mikä siitä syntyi. Että voiko pieni mies tulla niin onnelliseksi vaatteista. Kyllä voi kunhan ne on oikean laisia =)
Meinasi aivan äidillä tulla tippa silmään.
Että suuri kiitos rakas ystävä!!!


Mummu ja Oliver

Tänä iltana meidän pikku kylässä vietetään joulun avajaisia. Toivottavasti tuuli vähän rauhoittuu että puistossa tarkenee olla. Ja huomenna meille tulee pikku kuusi. Mahtaakohan tonttu käydä...

Mukavaa ensinmäistä adventtia
Petra

4 kommenttia:

  1. Uusi lukija täällä. :)

    Ihana unelma sinulla. Joskus itsekin yllätän itseni unelmoimasta tuollaisesta vanhasta kartanosta, mutta voi kun niitä saisi uusina, tai no varmaanhan sitä rakentamalla saa jos jonkinnäköisiä linnoja :)

    Kiva postaus.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Johanna! No niinpä kyllä mullekkin uusi kelpaisi. Se on vaan taas se raha... Rahalla saa ja hevosella pääsee vai miten se olikaan =)

    VastaaPoista
  3. Kaunis talo, unelma♥
    Linkitin blogisi kun olit kirjastani postannut, ok? Kiitos siis postauksestasi.Käyhän arvontaan osallistumassa blogissani samalla...

    VastaaPoista
  4. Täällähän oli kiva blogi! Kiva kun kommentoit, niin löysin tänne! Tuun paremmalla ajalla uudestaan tutustumaan, nyt on riennettävä töihin:)

    VastaaPoista